tiistai 7. toukokuuta 2019

Yhdeksäs ja viimeinen harkkaviikko



Viimeisellä viikolla aloin katsella kaikkea haikein silmin. Hikoillessani kävelymatkalla harkkaan mietin, että tulen ikävöimään jopa hieman pelottavia katukoiralaumoja ja päänpäällä roikkuvia sähkölankoja. Lähtö tukalan kuumasta Thaimaasta, ihanista lapsista ja   mielenkiintoisesta harkkapaikastani päivä päivältä läheni ja läheni. Toisaalta ajatus päästä viileään Suomeen tuntui houkuttelevalta.


Tunsin kuitenkin olevani onnekas, että olin päässyt järjestöön harjoittelemaan. Paras harjoittelun anti lapsien auttamisen lisäksi oli ehkä päästä tuntemaan kuuluvansa kansainväliseen työyhteisöön ja tutustua järjestön monipuoliseen toimintaan. Harjoittelupaikan thaimaalainen vieraanvaraisuus, kohteliaisuus sekä tapa jolla he ottivat ulkomaalaisen harjoittelijan vastaan oli välillä jopa  liikuttavaa.


Hieman haastavana puolena voisin sanoa, että asioista ei aina tiedoteta etukäteen ja yllättäviä tilanteita tapahtuu. Esimerkiksi henkilökunta itsekin tietää yllättävistä työajoista, tapahtumista tai vapaapäivistä vain muutamaa hetkeä aikaisemmin. Tästä ei kukaan kuitenkaan vaikuta ottavan hernettä nenäänsä ja harjoittelijalta vaaditaankin äärimmäistä joustavuutta.  Uskon, että tämä on kuitenkin erittäin kasvattavaa.




Tuttu paikka matkalla harkkapaikkaan 



Päivän rutiineita -haavanpuhdistusta

Viimeisenä päivänä näytin lapsille videoita Suomesta ja heidän kotimaastaan kambodeasta. Myamarilainen opettaja innostui myös näyttämään videoita kotimaastaan. Askartelimme lasten kanssa osiin leikatuista värikkäistä pilleistä ystävyyskoruja. Järjestön työn tekijät ja lapset olivat suunnitelleet minulle lähtiäistilaisuuden, jossa lapset lauloivat englanniksi good bye- laulun ja sain lahjaksi ihanan kehystetyn valokuvan, jossa vietimme Buddistista uudenvuoden juhlaa keskuksella. Sain myös runsaasti minusta ja lapsista salaa napattuja ja printattuja valokuvia. 


Viimeisen päivän tunnelmia keskukella,itse  askarrellut ystävyyskaulanauhat kaulassa




Viimeinen päivä -Suomi ja Kambodea videoita katsellen






Kotimatkalla Koulubussilla

Lapset haetaan kotoa  ja heidät viedään kotiin päivittäin järjestön koulubussilla. Osallistuin lasten kotimatkaan nähdäkseni minkälaisissa oloissa lapset asuvat. Jotkut siirtolaisten asuinalueista eli lasten omista kodeista sijaitsivat kauempana maaseudulla ja jotkut aivan lähellä Pattayaa. Yhteistä näille asuinalueille oli, että ne olivat pellistä rakennettuja hökkelikyliä, joita ympäröi pellistä rakennettu korkea aita. Mietin miten onnekkaita lapset ovat, koska ovat päässeet Human Help organisationin avun pariin ja pystyvät viettämään suurimman osan päivästään Drop in keskuksen koulukeskuksella.










Kuumuudesta väsyneitä lapsia kotimatkalla






Koulubussissa on tunnelmaa














Viikon kahdeksan kohokohta oli Bangkok Hospitalin vierailu ja ensiapukoulutus järjestöni toisessa projektissa CPDC keskuksella. Ajoimme tänne koulubussilla Drop in keskuksen lasten kanssa. Bangkok Hospitalin henkilökunta piti ensiapukoulutuksen yhteisenä lapsille sekä henkilökunnalle. Seurasin koulutusta kiinnostuneena etsien eroja Suomen ensiapukoulutukseen. Suurin ero taisi olla, että ennen elvytystä painotettiin avun huutamista. Lapsille opetettiinkin  tarkkaan miten  käsiä heilutetaan ja millä sanoin apua kutsutaan. 

Päivä oli erittäin mukava sekä lapsille että henkilökunnalla, ja kaikki saivat vuorollaan harjoitella elvytystä. Lopuksi Drop in keskuksemme siirtolaislapset  saivat leikkiä CPDC keskuksella asuvien thaimaalaisien lapsien kanssa. Uusia ystävyyssuhteita vaikutti muodostuvan.


Avunhuutoharjoituksia










Thaimaalainen elvytys nukke ja ensiapupakettiin kuuluu myös viilentävä viuhka







Heimlichin otetta opetettiin henkilökunnalle


Henkilökunnan elvytysharjoittelua
















Hyväksikäytetyille lapsille rakennettu CPDC keskus 



Sponsoreita -Ilman heitä toiminta ei voi jatkua


Koh Sametin saari ja samenttiset hiekkarannat


Viikonlopun vietin Pattayan läheisyydessä sijaitsevalla koh Sametin saarella snorklaillen ja valkoisista samettisista hiekkarannoista nauttien. Lämpötilan ollessa +37  merivesi viilentää hieman, mutta tuntienkaan oleskelu vedessä ei aiheuta vilunväristyksiä















Kauniita koralleja ja snorklausta






maanantai 22. huhtikuuta 2019

Seitsämäs harkkaviikko





Buddistinen uusi-vuosi 2056


Tämän viikon olin lomalla ja vietin Buddistisen uuden vuoden eli Songkran- juhlan pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa. Aamulla kävin  upeassa tempelissä, jossa sain  vesi siunauksen.  Uutta-vuotta juhlittiin kaduilla kolme päivää suurin paraatein ja vesifestivaalein. Ihmiset olivat varustautuneet kadun varteen vesitynnyreine, pyssyine ja -letkuineen, ja vettä heitettiin urakalla kaiken liikkuvan päälle. Lämpötilan ollessa + 40 tuntui melkein ihanalta olla aivan läpimärkä, tosin kauhallinen jääkylmää vettä niskaan sai turistinkin kiljumaan. Kaupunkissa oli mielettömästi reppureissaajia, jotka tanssivat hulluina litimärkinä vesilätäköissä keskellä katua. Tunnelma oli katossa ja ehkä kreiseimmät bileet mitä ikinä olen nähnyt.


Tempelin Sogkran-juhla



Me tytöt aurinkovarjojen luvatussa maassa



Songkran-juhlaa kaduilla


Kerrankin saa leikkiä vesisotaa


Turistit aseistuneita ja valmiita katutaisteluun  


Nuoret munkkipojat osallistumassa vesijuhlaan.



Vesisäiliöt valmiina taisteluun

Chiang Main ulkopuolella


Chiang Main ulkouolelta löytyy kauniita maisemia patikointiin ja sekä pilvin pimein valtavan ihania temppeleitä. Kuuluisin temppeleistä lienee vuorilla sijaitseva kuninkaalle rakennettu temppeli. Thaimaan korkein kohta, n.2500 m  Doi Inthanoilla  löytyy tunnin ajomatkan päästä kaupungista. Kävin myös ihailemassa  kuuluisaa Doi Suthepin temppeliä.


Kuningattaren temppeli



Kuninkaan temppeli




Patikoimassa Thaimaan korkeimmalla vuorella









 Three  Nights in Bangkok  


Bankokissa  yksi mukavin tapa irtautua ruuhkasta ja liikenteen saasteesta on mennä kanaali/jokiajelulle. Laivasta voit tarkastella sekä veden rajaan rakennettuja rönsistyneitä hökkeleitä että upeita temppelipalatseja. Bangkokin temppelit pärjäävät mainiosti vertailussa  Chian Main temppeliloistoon. Jokatapauksessa jokiajelulla mieli rentoutuu ja Bangkokista saa laajemman kuvan. Täältäkun löytyy kaikkea, rikkautta, rakkautta ja tavatonta köyhyyttä. Henkilökohtaisesti rakastan tätä sekasortoista kaupunkia, vaikka liikenneruuhkassa hermot saattavatkin palaa- Kaikki kuitenkin toimii kaaoksesta huolimatta ja ihmiset ovat rennon oloisia.




Röttelö-asutusta kanavien varrella




Wat Arun -Auringonnousun temppeli



Näkymät Baiyoke tornista




Kuudes harkkaviikko



Tämä viikko kului enimmäkseen perjantaina  keskuksella juhlittavaan Budistisen  Uuden vuoden ,Songran-juhlan, valmisteluihin. Kampaajat kävivät tekemässä pojille hienot kampaukset ja oppilaat harjoittelivat juhlassa esittävää tanssiesitystä. Oppilaille järjestettiin piirrustuskilpailu ja palkinnot  jaettiin perjantain Songkran- juhlassa. Teimme järjestön sairaanhoitajan kanssa myös terveystarkastuksen lapsille, jossa heidän painonsa ja  pituutensa mitattiin sekä terveydentila kartoitettiin.


Songkran- juhla alkoi lasten uskomattomalla perinteisellä Thai- tanssiesityksellä, johon yleisö sai lopuksi  osallistua. Tätä seurasi perinteinen uuden vuoden siunaus, jossa lapset toivat pyhää vettä ja aikuiset siunasivat heidät tällä. Tapahtuma oli ikimuistoinen, mutta valitettavasti kenenkään lapsen vanhempia ei ollut paikalla. Vanhemmat kun tekevät pitkää päivää rakennuksilla, joissa ei turhia vapaapäiviä tunneta. Ruokailun jälkeen pelasimme pelejä lasten kanssa ja he pääsivät ajoissa loman viettoon. Suurin osa matkusti ilmeisesti Kambutdzaan vanhempiensa kanssa, koska täälläkin Songkran on vuoden suurin juhla. Buddistisen ajanlaskun mukaan vietäämme jo  vuotta 2562.

Oppilaat esittävät perinteistä Thai-tanssia



Piirrustuskilpailun palkintoja jakamassa


Perinteinen uuden vuoden siunaus 

Juhla ruokaa syömässä keskuksella



Juhlan jälkeisiä pelejä ennen lomaa






Koulubussi viemässä lapsia loman viettoon.